Tekeekö hevoskastanja sen kiusallaan? Kaikki muut puut ovat jo aikaa lähettäneet lehtensä manan majoille, mutta kastanja sen kuin sinnittelee keltaisessa mekossaan. Suojeleeko se minua päiväkodin pihan suoralta näkymältä? Muistuttaako luovuttamisen vahingollisuudesta? Vai pihtaako kiusallaan, jotta kohta olisi taas keltaista maassa, jonka Mikko juuri siistiksi haravoi?
En haluaisi ruveta luonnonmystikoksi, mutta väkisinkin mittaan kaikkea kiven painolla, lehden värillä, lahoavan lemulla. Hevoskastanja sekoittaa rytmin. Keväällä sen ensimmäistä propellia saa odottaa, syksyllä se ei suostu luopumaan vihreästään millään. Niin kuin wisteria, jolle olen jo kaksi kertaa käynyt kertomassa, missä maassa se kasvaa ja miten täällä on tapana käyttäytyä.
Pihan kivityömaamme alkaa olla valmis, mutta paljon kiihdyttävämpiä ovat ne pienet ja vähän suuremmat pyöreät, joita olen kaivanut pihan joka kolkkaan. Ovatko värit ja välimatkat kohdallaan ja miten paljon harmittavat tuleentumattomina tököttävien tulppaanien varret kesäkuussa, en tiedä, mutta nyt en piittää siitä vähääkään. Odotan vain, kuka heistä ilmoittautuu ensimmäisenä ja miten siniseksi leviää toisena keväänään helmililjojen matto.
Pertti on saanut Korospohjan verkosta kolmekiloisen järvitaimenen. Mikon PSA voittaa sen niukin naukin. Viimeinen mittaus antaa tulokseksi 3,7.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti