Kun kesä vihdoin tulee, kurkkua alkaa kuristaa ja rintaa pakahduttaa. En tarvitse kuin yhden aurinkoisen aamun lasikuistilla (pergolassa istutun illan jälkeen), kun jo aamuisen kevyen tuulen suhinassa ajattelen Daphnea Burgundin kanavassa ja Porto Santo Stefanon kuumia katuja, joita pitkin laskeudumme alas satamaan. Lasikuistin hyllyyn kootut kirjat pakottavat availemaan sivujaan. Tavoittamattomissa olevat maisemat ryöstäytyvät niiltä täyttämään ennestäänkin runsasta mieltä.Millainen vetovoima voi olla nimillä ja sanoilla, satunnaisilla kuvilla rehevistä siimeksistä ja kaukaisista kaupungeista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti