En yksinkertaisesti saa ryhtyneeksi työhön. Huominen deadline vilkkuu kalenterissa, mutta kävelen pitkin pihaa ja istahdan taas jonnekin katveeseen ihan vain kuullakseni, millainen havina ja suhina ympärillä käy. Tuon tuosta käännän katsetta: kuka ihme on ommellut unikon siemenkodan poimut tuollaisella sametilla umpeen? Jakamisesta vielä viime vuonna vihoitellut pioni antaa sekin tänä vuonna parastaan. Virpiangervon alle taloksi asettunut siili kävelee rouvineen keskellä päivää pihan poikki välittämättä ihmissielusta vähääkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti