Tapanilan viini- ja virsiseura veisasi eilen illalla Suvin luona pitkälle viidettäkymmentä virttä, kaikkine säkeistöineen. Vaikka kokous saman asian äärellä ei ollut ensimmäinen, aikaisemmin emme ole tainneet yhtä tarkkaan tapailla virsikirjan ääriä. 400-luvun maahanpanijaisista (242) siirryimme poliittiseen neuvonpitoon (522), vastasyntyneen hämmästelystä (217) ulkosuomalaisen koti-ikävään (595). Jumalisesta mysteeristä (386) ei ollut pahakaan matka isänmaalliseen paatokseen (584) eikä kosmisesta yksinäisyydestä (482) Edomin lounatuuleen (105). Ja miten sitkeästi opettelimme taas Naton lumipukuisten työmaavirttä 630.
Samojen kansien sisällä kulkee monta Jumalaa, totesimme me. Synnin ja kilvoituksen lomassa laulavat valasparvet ja kulkevat erämaiden villit ja nälkäiset eläimet. Velvoituksen jykevää sanaa kuuntelee hiljainen, haavoittunut sydän.
Tänään kävi Suvi palauttamassa Mikon lakin. Taivaantotisen veisuumme aikana se oli lähtenyt Oton päässä lavatansseihin ja palannut retkeltään vasta yösydännä. Ylimääräinen bonus silkasta veisaamisesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti