Pidetään vihaa

Meillä lehdet kertyvät lukemattomiksi läjiksi keittiön työpöydälle. Se tarkoittaa sitä, että välillä urakoimme oikein olan takaa. Laihtuvathan ne pinot, kun kovasti nähdään vaivaa, vaikka aina en ymmärrä, miksi pitäisi. Se, mistä muut ovat puhuneet minun osaamatta liittyä keskusteluun, osoittautuu usein juuri niin pieneksi asiaksi kuin olen uumoillut. Merkittävät asiat taas saavat olla lehdessä tyrkyllä kenenkään tarttumatta.

Tulin vasta tänä aamuna lukeneeksi tammikuun Kuukausiliitteen jutun venäläisistä uusnatseista ja antifasisteista. Yhteistä näille ääripäiden edustajille on viha. Samaa olen aistinut kirkollisessa nettikeskustelussa, jossa ns. Raamatulle uskolliset kertovat ns. liberaaleille, mitä ns. Jumala tahtoo ja mitä ei.

Onko tämä uusmoralismin nousua niin kuin sanovat, vai ovatko pienet ihmiset vain saaneet netistä ilmaisuväylän? Mistä olisivat siinneet sellaiset sanat kuin siveyden sipuli ja tiukkapipo, jos eivät ikiaikaisista nenänvartta pitkin katselijoista? Blogimetsän synkimmässä syrjässä haikailen vanhojen hyvien aikojen perään. Silloin saattoi elätellä kuvitelmaa, ettei noin kapeasti kukaan oikeasti ajattele.

Kummallisinta on vihan pukeminen sääliin tai hurskaaseen rakkauteen. Ns. Raamatulle uskolliset perustelevat jyrkkää kantaansa juuri rakkaudella. Synti on sanottava synniksi toisen pelastukseksi. Se ei oikeuta kuitenkaan toisia sanomaan synniksi heidän tuomiomieltään, vaikka sillekin arviolle löytyvät Raamatusta perusteet.

"En minä sinua vihaa", oli Sonja Falk sanonut A-talkissa kanssaan esiintyneelle egyptologi Johan Brandtille heittäessään häntä nauhoituksen jälkeen keskustaan. Homoseksuaalina kristittynä ohjelmassa esiintynyt Brandt sanoi yllättyneensä kerrassaan. Ei hänelle ollut tullut mieleenkään, että homoseksuaalisuudesta toisin ajatteleva voisi vihata häntä itseään. Vihasta puhuessaan Falk tuli paljastaneeksi, että juuri siitä on kyse.

Onneksi Heinimäen Jaakko on lukenut keskiaikaisia kirkkoisiä. Heidän mukaansa vihamielisyys on uskon vastakohta. Jos usko on luottamusta ja vihamielisyys pelkoa ja arkuutta, niillä ei voi olla paljonkaan tekemistä keskenään.

Vihanpitämisen analyysi on lyhyt. Vihaa synnyttää pelko. Viha on arkajalkojen käyttövoima. Ne, jotka luottavat, voivat hengittää rauhallisesti ja tehdä toisenlaiselle tilaa. Ei ole pakko olla kaikkea vastaan, kun ei tarvitse suojautua.

Pelottavin uskovaisuus on pelkäävintä. Seksuaalisten ja sukupuolisten vähemmistöjen tuomitsijat varjelevat hauraan, raamatunlauseilla ja hokemilla rakennetun uskonsa puhtautta, koska tuntemattoman kohtaaminen pakottaisi heidät luottamaan avuttomina johonkin itseään suurempaan.

Sama inhimillinen likaisen pelko panee ylempikastisen torjumaan dalitin. Niin kuin homovastaisuutta perustellaan Raamatulla, selittävät kastisorronkin hindulaisten pyhät kirjoitukset. Sorto on pyhää, koska tasavertaisuus olisi autuuden estävä synti.