Mikko on sitä mieltä, että ensi jouluna olemme Timbuktussa. "Minä tulen mukaan", sanoo Elsa. Jos poimisi laajentumaperheestä ne, jotka haluavat viettää joulunsa jotenkin toisin kuin tänä jouluna viettivät, en tiedä, jäisikö kuusenjuurelle ketään.
Kun juuri olemme istuneet jouluyön vakavassa, kaikkia koettelevassa keskustelussa ja neljän jälkeen alamme availla vähiä paketteja, saan Mikolta niitä kolme. Tai eivät ne paketteja ole, niinhän oli puhe, vaan kolme valkoista aanelosta ja mustalla tussilla käsinkirjoitettuja rivejä:
I
Eteläisten mannerten eteläiset kärjet, missä aurinko nousee merestä ja laskee mereen; Norjan vuonot ja Skotlannin nummet, pubikierros Dublinissa ja Prahassa, Pohjoinen Amerikka halki autolla idästä länteen ja lännestä itään, se ylempi reitti Kanadan kautta. Ja Kiina ja kuu. Kaikki se sinulle ja sinun kanssasi.
II
Alavat paikat, niin kuin Hollannin rannikkoseudut korkeiden patojen takana, Po-joen hedelmällinen laakso, rotkot vuorten välissä, Malediivien saaret, jotka eivät nouse merestä metriäkään, matalapaineet ja matalat mielet, joiden jälkeen tulee korkeampaa, katse nousee ylemmäs ja mieli asioiden yläpuolelle.
III
Kaikki korkeat paikat, se kapea ruohopolku Alpeilla gemssien ja alppikauriiden ohi, katso, mikä murmeliperhe, ja se riippusilta Andeilla ja hetki kun vihdoinkin olemme Kilimandjaron huipulla, kaikilla niillä Alppien ylimmillä pisteillä, joihin on pystytetty risti, jotka ovat ylempänä kuin ympäristönsä ja joilta näkee kauas, aina toisen sisimpään saakka.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti