Siksi ajattelin juuri isää, kun kalenteriluukullamme kyläläiset kulkivat kapoista kynttiläpolkua pergolaan ripustettujen lasipurkkilyhtyjen ohi. Yksikään ei astunut väylältä. Mekin kiersimme varovasti pihan toista reunaa sytyttämään ja sammuttamaan tulia.
Juuri kun olen ryhtymäisilläni rakentamaan perinteisistä perinteisintä, tuntemattomaan astuminen on mielessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti