lauantai 29. joulukuuta 2007

Kolmanneksi viimeinen päivä

Pidä yllä myönteistä ilmapiiriä, sanoo yksi. Kerro asia niin kuin minä sen koin, pyytää toinen. Välillä en ymmärrä mitään, mitä kirjoitat, kertoo kolmas. Ilmanko olen väistellyt koneen ääreen istahtamista näinä tuulisina, sateisina iltoina, joina mieleni on kuljeksinut kaikkinaisten avaruuksien laitaa.

Sata kertaa olen miettinyt, millainen minun pitäisi olla ja mihin minusta näillä eväin on. Myötäilystä ja puolitotuuksista olen saanut kyllikseni enkä suostu siihen, että sellaisiin ryhtymistä sanotaan sivistyneisyydeksi tai vähintään hyvätapaisuudeksi.

Väärinkäsityksistä hämmentävin koskee Mikon tautia. Muutamakin ihminen on päivitellyt, miten Mikko valitsi mieluummin kuoleman kuin kyvyttömyyden, kun kieltäytyi potenssin vievästä leikkauksesta. Eihän se niin ollut. Mikko valitsi kahdesta saman tuloksen antavasta hoitomuodosta itsensä kannalta vähemmän traumaattisen, urologin veitsen sijaan syöpälääkärin hoidon. Urologinkin mielestä Gleason 9 tarkoittaa huonoa ennustetta. Hyvää ennustetta ei kyennyt tarjoamaan kumpikaan hoito.

Potenssi puolestaan oli enemmän Mikon murhe kuin minun. "Pelkäsit Kaisan hylkäävän, jos et enää kykene", arveli joku. Mitä vielä. Sellainen voima kuin eroottinen elämä onkin, olin suorapuheisesti, omien varhaisten vaihdevuosieni koulimana sanonut, että mikä tulee, siihen lupaan kanssasi sopeutua. Mikään ei syö yhteistä hyvää niin kuin riittämättömyyden tunne.

Minusta Mikon tuska oli miehisen identiteetin menettämisen tuskaa, sitä, mitä naiset ovat saaneet itkeä poistettujen rintojensa ja kohtujensa perään, vaikkei niiden menetystä voi koskaan verrata siihen, mistä piuhat katkovaan eturauhasleikkaukseen tai varsinkin hormonipistoshoitoon joutuvat miehet luopuvat. Mikä on paikalleen hyytyneen miehen kykynsä perään huudellessa, mutta mieti sitä, jolle se on osa koko elämisen toivoa ja voimaa.

Vuoden kolmanneksi viimeisenä päivänä selaan ensi vuoden kalenteria yhdellä huolimattomalla liikkeellä. Kokouksia, matkoja, juhlia, lyijykynäviivaa siellä täällä: oliskohan tässä lomaa? Yksikään merkintä ei sido minua mihinkään niin kuin se lyijykynän haalea viiva.

Ei kommentteja: