Paprikainen voileipä

Ja vielä edelliseen: Siis lohdutus niin kuin lapsuudesta tuttu sävel tai sanapari, tuoksu, maisema tai maku. Jumala lohduttaa olemalla sama, siis nostalgialla. Siksi en ole mikään vakaumuksellinen uskoja, ennemminkin tunteellinen taantuja. Mikään ei ole niin elämän peruskertomuksia kuin Iisraelin lapset erämaassa napisemassa eikä mikään tunnu niin komealta kuin Kaislameri, joka vyöryttää vetensä seiniksi Iisraelin lasten kävellä pohjaa pitkin. Kaiken maailman pakanalähetyksestä on jäänyt minuun onnellista, kotikutoista ompeluseurahenkeä, sellaista, jossa lapset katsovat ovenraosta ja toivovat, etteivät puikkojaan kilisyttävät rouvat mieltä ylentävää kirjaa kuunnellessaan söisi kaikkia paprikavoileipiä, harvoin nähtyjä herkkuja.