Reetan eskarissa savesta tekemä Kaisa maata retkottaa tyynenä kylpyammeessa ja polttaa tahmeaa tuohusta kainalossaan. Vaikka hänessä, törötukassa, ei ole Batseban suloista tietoakaan, on hän oikaissut huolettomana jalkansa ammeen pohjalle ja nojailee sen seinämään. Samaan aikaan keuhkokuumeinen Erkki hengittelee huonosti tamperelaisessa sairaalahuoneessa, metastaasi-Mikko viimeistelee loputtomasti työtä niellyttä artikkeliaan ja pohjimmiltaan niin yksinäinen Anna-Maija valvoo ehkä taas yön Morbackan Solveigin majassa.
Kun ei enää muuta voi, on oikaistava pitkäkseen ja hengitettävä syvään. Miten onnellisena olen lapsesta saakka lukenut vaikkapa vain kirjojen selkiä. Nyt osuu silmään Lunta, sanoi perhonen, mutta ovat siinä melkein vieressä myös Enteitä ja uhmaa ja Hiljaista vimmaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti