maanantai 8. lokakuuta 2007

Triptyykki

Roomassa, Pietarinkirkon aukion pylväskäytävärivin takana on matkamuistomyymälöiden rivi. Eurolla tai viidellä saa niiden pöydiltä matkaikonin, triptyykin, puisen pienen kolmiosaisen kuvan, jossa lastaan kantavaa Jumalanäitiä tai sormi pystyssä uhkailevaa Kristusta suojelee kaksi muuta, jotka kääntyvät peitoksi pyhälle. Triptyykin sivuovissa ovat usein ylienkelit Gabriel ja Mikael. Toinen heistä on sanantuoja, toinen se, joka voittaa lohikäärmeen.

Pitkään olen rakastanut vain Gabrielia. Budapestissa hän Sankarten aukiolla katselee kauas kohti Tonavaa. Tänään, kun en haluaisi yhtään viestiä, vain miekan lohikäärmeen kitaan, rakastan Mikaelia.

Ihmiset, jotka tekevät väärin, luulevat joutuvansa lopun ikäänsä maksamaan siitä, missä erehtyivät. Todellisuudessa elämä on arvaamaton jokaisen kohdalla. Koskaan et tiedä, mikä tunnin kuluttua on jo totta. Siksi paljastan niskani ja annan miekan käydä.

Vain kolme päivää sitten kuvittelin, että mikä tahansa on mahdollista.

Ei kommentteja: