Kaksi Mikkoa

Mikko yksi:
Kirjoitan 50 vuotta täyttävän Heidin syntymäpäiväkorttiin viisi sanaa lisää, edellisessä versiossa on 45, Tuulan silloisille vuosille. Tällainen siitä tulee:

Jos minulla olisi vain yksi sana
jokaiselle vuodelleni,
50-vuotiaana sanoisin:

Tätä minä elämältä toivon:
herätä varhain,
väsyä työssä,
nukkua ihon lämmössä,
rakastaa pihistelemättä,
sanoa ääneen,
vaieta tarpeen tullen,
lukea kauniita sanoja,
nähdä enemmän kuin on,
juopua toisesta,
antaa kaikkensa mitään menettämättä,
hyväksyä mennyt,
odottaa tulevaa,
rukoilla lakkaamatta,
elää maassa, uneksia taivaasta,
tehdä hyvää, valaista muita,
ikävöidä Jumalaa ja katsella autuuteen.

"Järkyttävä teksti", sanoo Mikko.
Mahdottomuuttaanko? Mahtipontisuuttaan? Ylilyövää jumalisuuttaan?
"Ei, vaan siksi, että suurin osa tuosta ei ole minulle mitään haavetta. Elän tuollaista elämää."

Mikko kaksi:
"Minulla on kolme vaihtoehtoa. Se oikeasti reipas, joka elelee kuin mitään uhkaa ei olisikaan, se reipastelija, joka yrittää olla kuin kaikki olisi hyvin, ja se, jonka mielestä on turha enää yhtään mitään, pieleen menee joka tapauksessa. Tänään pitää kerätä voimat, että onnistuisi olemaan se reipastelija."