tiistai 27. marraskuuta 2007

Kirjan kannet kiinni

Minua voi lukea kuin avointa kirjaa, ovat lähelläni eläneet sanoneet. Tyhmäkin erottaa jo kohta, milloin voin huonosti ja milloin kaikki on hyvin. En ole oppinut säällisen käytöksen monimutkaisia mutta sisintä suojelevia lakeja. Lopulta en ole oppinut edes, miksi sisintään on suojeltava. Siltä, mikä sisintäni on satuttanut, en olisi voinut suojautua sulkeutumalla.

Jonkun mielestä sisintään on suojeltava siksi, että sitä, mitä paljastan, voidaan käyttää minua vastaan. Useamman kerran on joku hyvän illan jälkeen laittanut viestiä: nolottaa, taisin puhua liikaa. Harva pyytää anteeksi sitä, ettei ole antanut mitään itsestään.

Onko avoimuuden pelko naurunalaiseksi joutumisen pelkoa? Millaista avoimuutta voidaan ylipäänsä käyttää minua vastaan? Jos kerron, mitä pelkään tai ketä rakastan tai miten haavani vuotaa, voivat ne, joiden mielestä moiset pelot ovat turhia, rakkauteni harhaa tai haavani itse tehty, puhua keskenään, että kuulitko, luitko, siellä se nyt on jotakin olevinaan. Sellaisessa minä kuulen silkan kateuden äänen enkä jaksa ottaa sitä vakavasti.

Avoimuuden vaara on ylilyönti, virhearvio. Kun päästää toiset katsomaan tunteensa tai ajatuksensa raakileita, joutuu jo kohta selittämään, etten tarkoittanut ihan niin ja huomasitko myös, mihin lopulta päädyin. Ja toisaalta, miten suoraan moni sulkeutunut vaikenija ilmaisee tunteitaan, vaikka ei sano sanaakaan.

Pahansuopaa puhetta on kaikkialla. Siltä ei säästy itseään suojaamalla. Itseään suojaamalla ei lopulta säästy kuin läheisyydeltä. Jonkun on ensin uskallettava olla paljas. Missä näytetään vapaasti, millaisia ollaan, karisevat kuoret muiltakin. Ai sinäkin olet kokenut noin! Minä kun aina luulin, ettei teillä koskaan! Ajatella jos olisin aiemmin tiennyt etten ole ainoa!

Parhaat hetket toisten kanssa ovat ne, joissa lakataan suorittamasta ja pätemästä ja kaivamasta lasten kuvia lompakosta ja näytetään vain, mikä on haurasta, missä petyin ja mistä vielä uneksin. Panssarit pitävät ehkä pystyssä, mutta kuka seistä jaksaa? Niillä, jotka saavat nojata toisiinsa, on paljon lämpimämpi.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Oletko, Kaisa rakas, laittanut kirjan kannet kiinni, kysyy Jaana ja toivottaa valoa adventtiinne.