Pahasta seuraa hämmästyttävän usein hyvää. Kun tautitieto leviää Järvenpään ja Tampereen suuntaan, satunnaiset taakse jääneiden ihmisten yhteydenotot saavat Mikon suorastaan hehkumaan iloa. Parasta on, kun Erkki vastaa. Vaikka tiedän, millaista on hävetä ja vetäytyä syyllisenä niiden lähettyviltä, jotka ovat onnistuneet elämässään paremmin, en ole kokenut sellaista menetetyksi luullun ystävyyden uudelleen raottuvaa ovenrakoa.
Mutta kun Jii kirjoittaa Vuosaaresta, että on vuosien mittaan oppinut Mikon selviävän kyllä, Mikko istuutuu Siiri-täti -nojatuoliin ja kysyy: mitä on selviäminen. Minulle tulee mieleen dokumentti Beslanin koulukaappauksesta. "Jumala pelasti ne jotka kykeni ja otti loput luokseen", sanoo siinä pieni terrori-iskusta selvinnyt poika.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti